THE ASUNTO

Mua pelotti hulluna etukäteen että millainen mun kämppä täällä Turkissa on - mun pomo oli siis vuokrannut mulle etukäteen jonkun asunnon, tiesin vaan että se on suomalaiselta vuokrattu (+1), ja sijainti on Cikcillissä (mahdollinen -1). Cikcillissä asuu lähinnä paikallisia, tottakai monella skandinaavilla ja muilla ulkomaalaisilla on täällä myös loma-asunto sillä alueella on melko edullista. Keskustaan tulee varmaan vähän vajaa kolme kilometriä, merelle mulla on ehkä kilometri. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, asunto vaikutti ihan kivalta heti ensinäkemältä! Tosi sotkuista siellä oli, tuhkaa lattioilla ja lattiat pesty ehkä kuukausi aiemmin. Sängyssä oli jonkun vieraan ihmisen lakanat ja kaapeissa pyykkiä, kaikenlaista pyyhkeistä lakanoihin ja vaatteisiin. Pari päivää vietin siellä paskan keskellä ja sitten soitin tutulle turkkilaiselle, että auttaa mua hommaamaan sinne siivoojan. Asunto siivottiin kolmen paikallisen naisen voimin ja nyt siellä voi viettää aikaakin, mun ei tarvi ennen duunia aina karata keskustaan tai alakerran altaalle (vaikka siinä viihdynkin), vaan voin ottaa aurinkoa vaikka omalla partsilla.



Mun taloyhtiö on tosiaan melko täynnä skandinaaveja (lähinnä suomalaisia) eli pihakin pysyy hyvin hoidettuna ja siistinä. Mulla on kerrostalojen yli kantava merinäköala, sillä asun kasikerroksessa (käytännössä ysi, koska eka kerros on numeroa nolla). Illalla näkyy Kale iltavalaistuksessa eli ei voi valittaa ;-)

EKAT MOIKAT ALANYASTA

Merhaba!

Terveisiä hyiseen Suomeen, mua ei palele. Pääsin ensimmäistä kertaa tietokoneella vasta nyt vaikka tulin Alanyaan viikko sitten (aika kulunut nähtävästi hurjan nopeeta..). Mun asunnossa ei oo nettiä enkä varmaan sinne sellaista edes hanki kun ilmainen wi-fi löytyy tästä kotitalon alakerrasta. Oon tosiaan tehnyt joka päivä täällä ollessani töitä, vapaapäiviä halutessa ei nähtävästi riitä jos kysyy kerran vaan pitää kysyä useasti. Kuuluu kulttuuriin eli ei stressiä!

Mun työnkuvaan on kuulunut ihan kaikenlaista vaikka tarjoilijaksi alunperin tänne tulin. Oon ollut tarjoilina, baarimikkona ja kokin apulaisena ravintolassa. Nahkatakkiliikkeessä oon ollut kauppaamassa nahkatakkeja, käyttänyt asiakasta pankkiautomaatilla, ollut mukana matkatoimiston infotilaisuudessa veneretkellä sekä hakenut kahvia korttelin päästä. Sinänsä samaan aikaan mahtavaa ja ärsyttävää kun täällä lähtee töihin ei ikinä tiedä mitä joutuu päivän aikana tekemään :D

Hyvä fiilis nyt, väsyttää vaan jo valmiiks kun tietää että kiire ilta tulossa. Meillä esiintyy tänään Saija Varjus!
Otin mun asunnostaki jo kuvat, yritän huomenna päästä julkaseen tänne :) Äiti tulee ens viikolla Alanyaan eli on ainaki seuraa ja tekemistä..

Laters!

JÄNNITTÄÄ VÄHÄ

Meitsi oli eilen enemmän ku mielissään siitä että mun lähtö siirty sunnuntaille. En oikee vieläkää sisäistä että oon menossa Turkkiin ilman paluulippua, siitä hetkestä ku päätin lähtee ei oo ees viikkoo. Fiilistelen vaan kaikkia kesäkamppeita mitä saan ens viikolla käyttää enkä vissiin ymmärrä etten oo menos biitsille makoileen vaan duuniin. No ei haittaa ku en oo ees löytäny mun bikinei mistää...

Tähän mun lähtöön on jengi suhtautunu melko eri tavoin, suurin osa entisistä työkavereista pitää mua ihan idioottina (mikä on ihan uskomattoman huvittavaa, uskokaa pois :D), kavereiden mielestä mulle on tarjottu tilaisuus, jota en voi jättää käyttämättä.



Tuntuu kyllä ihan uskomattoman haikeelta lähtee. Onneks täs on vielä yks viikonloppu aikaa fiilistellä Oulua ja nähä ihmisiä.

I GOT SOME NEWS FOR YOU

Ne, jotka seuraa mua Instagramissa (@sannaeveliina) on jo todennäkösesti nähny ylläolevan kuvan. Mulle tarjottiin töitä toiselta paikkakunnalta reilu viikko sitten ja tottakai jäin kelaileen sitä tarjousta. Jotenki maagisesti toi teksti hyppäs sitten kahvilassa erään lehden pääkirjoituksesta esille ja tuli sellanen fiilis että tästä on pakko ottaa kuva, sen verran inspiroivalta nimenomaan nuo muutamat rivit vaikutti.

Perjantaina kuulin, että mun ei oo pakko muuttaa välittömästi vaan voin lähtee duuniin reilun kuukauden koeajalle ja päättää sitten, että onko se homma mun juttu. Työnkuvaan kuuluis kuulemma tarjoilemista, hotelli- ja kauppatyöskentelyä. Päätöksen työn vastaanottamisesta tein siis neljä päivää sitten ja huomenna mun elämä muuttuu melkosesti. Marraskuussa tuun käymään Oulussa joko lomalla tai sitte palaan tänne ja teen erilaisia välivuosisuunnitelmia.

Katse siis kohti Turkin Alanyaa, tulkaa moikkaileen jos ootte lomalla siellä päin ;-)!

//EDIT: Lennot siirty sunnuntaihin eli vielä on muutama päivä aikaa jännittää täällä Oulussa!

ROSES ARE RED (AND YELLOW AND PINK AND WHITE AND...)

Hei,

mun päivät on kulutettu kerranki niinku niiden on pitänytki kulua - sain töitä. Harmi kyllä ehin olla duunissa reilun viikon ennen ku tulin kipeeksi eikä nyt puhuta mistään pikkuflunssasta vaan suorastaan halvaannuttavasta kuumeesta ja puhekyvyn estävästä kurkkukivusta. Good news silti, tänään alkaa oleen jo aika hyvä olo eli antibiootit tekee tehtävänsä. Ne vaan saa ikävän väsyneeksi...

Kävin tänään ekaa kertaa lie kuinka moneen päivään ihmisten ilmoilla. Keskusta kutsui, sillä pakko munkin oli nähdä ne paljon kohutut ruusut! Instagram ja Facebook täynnä kuvia kadut täyttävistä ruusuista ja mä oon vaan maannu sängyssä elämän ja kuoleman rajoilla. Tänään kuitenki ihan hyvillä fiiliksillä jo, moikkasin samalla Lalistaki kylillä. Kaisa Salmen Ruusuteoksesta lisää täällä!

Sitten niihin ruusuihin. Oulun kaupungin keskustassa on siis tuhansittain ruusuja tän viikon ajan, suurin osa tais olla Pakkahuoneenkadulla. Sinne väleihin on tehty pieniä polkuja mitä pitkin voi kävellä ja päästä sisään liikkeisiin, muuten noita on koko kadun leveydeltä. Ihan mahtavan näköstä varsinkin paikan päällä!



Saa nähä miten noi selviää viikonlopun yli, voin vaan kuvitella miltä tuolla näyttää jo perjantaiyön jälkeen.. Sunnuntaiaamuna klo 10 tuo taideteos kuitenkin puretaan ja ruusut jaetaan kaupunkilaisille. Saa nähä muistanko olla hereillä ja paikalla!

NEW START

HEJ!

Tän blogin kesäloma vois alkaa pikkuhiljaa loppuun, oma jatkuu vielä. Mun kamera on keränny viimiset kaks kuukautta pölyä, juhannusreissussa se oli messissä mutta en kaivanu sitä esiin ku pari kertaa. Jotenki ihan lepposta lähtee kämpiltä aina vaan pikkulaukun kanssa ja jättää toi kilon möhkäle kotiin. Mun postailuista on niin kauan että hädin tuskin muistan miten saan ladattuu kuvia Flickriin!

Hiljaiselon aikaisista kuulumisista sen verran että helmikuussa alkanu kesäloma tosiaan ei ota loppuakseen. Oon hakenu duunia ihan hulluna mut silti sitä ei tunnu löytyvän - toisaalta ainahan mä voisin tehdä enemmän asian eteen. Hakemuksia on vaan lennelly sinne ja tänne jo pari kuukautta...

Silti aika hyvä fiilis tästä elämästä just nyt, ootan jo syksyä ja syksyn mukana tulevia uusia kuvioita.

HYVII PÄIVII 9/10

Paljon hyvii päivii tänä kesänä. Ja muutama aika paska. Suomineito unohtanu millaset säät kesäkuussa kuuluu olla? LÄMPÖÖ, jooko!

Tää fiilis tänään.

YOYOYO!

Viime lauantai oli mahtava päivä, fiilis oli koko ajan alla olevan kuvan mukainen:



Valmistuin siis ylioppilaaksi! Kolmen vuoden lusmuilu raadanta palkittiin valkolakilla ja ylioppilastodistuksella. Juhlat vietin vuokratuissa tiloissa Saarelassa ja ruuat tuli pitopalvelulta. Itse siis säästyin siltä stressiltä, mistä kaverit ovat kärsineet kun juhlat on järjestetty kotona: viime kuukauden aikana tuli kuultua useammat kauhutarinat ikkunoiden pesusta, kukkiin tuhlatuista summista tai kaappien siivoamisesta.

Vuokratut tilat sai kyllä todella paljon kiitosta myös kavereilta, sillä kokoonnuttiin isolla porukalla etkoille mun juhlapaikalle. Itse en kantanut kameraa oikeastaan koko illan aikana ja säädöt siitä oli päin helvettiä oikeastaan koko ajan eli kaikki kuvat on aika pimeitä, mutta niistä välittyy se mahtava fiilis, mikä ihmisillä oli.



Saarelasta jatkettiin sitten puolilta öin keskustaa kohti, jossa aloitettiin hirveä säätäminen loppuillan viettopaikasta. Porukka hajaantui eri puolille kaupunkia, itse löysin itseni Tivolista...

Iso kiitos kaikille, jotka jaoitte mun kanssa tuon mahtavan yo-päivän, ois huikeeta ottaa uusiksi! En malta odottaa että meidän Tine valmistuu, toivottavasti tulee yhtä mahtavat juhlat vaikka ne sitten joulukuussa onkin :-) Ja kiitos myös kavruille, jotka auttoi mua tyhjentämään tuon meidän juhlapaikan ihmisistä, tölkeistä ja roskista määräkellonaikaan mennessä!

PS. Kiitos Katariinalle, kun kuvasit mun juhlia silloin päivällä, tuli mageita fotoja sieltäkin!

Astetta laadukkaampia yo-kuvia täältä ;-)

4.

Haaste jatkuu, eli vuorossa vanha kuva:




Tällä vanhalla kuvalla haettiin varmaan sellasta oikeesti vanhaa kuvaa, mutta mulla ne kaikki on porukoilla. Harmittaa etten muista mun galtsutunnuksia koska sieltä sitä settiä löytyis vaikka muille jakaa :D On mulla tääki kuva ollu aikoinaan Galleriassa ja tykkään tosta oikeestaan vieläki. Tän foton on ottanu Katariina (?) varmaan kolme vuotta sitte porukoiden partsilla joko mun tai sen vanhalla pokkarilla. Olin aika tough guy tuolloin. Muka.

PS. Oon ihan fiiliksissä lauantaista! Nyt uskallan hehkuttaa tota mun valmistumista joka suuntaan ku kurssit on päivittyny Wilmaanki -kuten tuosta IG-sivupalkista huomaa. Maailman magein fiilis se ku näyttää jengille, että oikeesti pystyy hoitaan ajoissa ja kunnolla jonku jutun minkä on vuosia sitte alottanu. Ja ku niin moni luuli ettei meikä valmistu kolmeen vuoteen! HA!

SUMMER NAILS

En ees tykkää väreistä mut onko maailman makeimmat kynnet, onko?