MONDAY STUFF

Maanantai oli kerranki ihan mahtava päivä. Viikonloppuna oli ihan hulluna tekemistä, piti suorittaa kaikki rästihommat ja tottakai jätin suurimman osan sunnuntaille eli Word oli auki ainakin yhteen asti yöllä. Nyt on kaikki tehtävät kuitenki palautettu koululle ja wilmassa näkyy tällä hetkellä 74 kurssia, yhen pitäis vielä huomenna ilmestyy! Sitte voi hyvällä fiiliksellä hengähtää ja odotella lauantain bileitä.

Maanantaina kanniskelin myös kameraa mukana oikeestaan koko päivän, suunnitelmana mulla oli pitkästä aikaa päivä kuvina-postaus. Here it goes then...

Alotan samoilla meiningeillä ku viimeksikin, eli tältä näytän ku herään. Kavereiden kans puhuttu siitä, miten ei osaa tottua omaan meikittömään naamaan. Mullaki sellanen fiilis että persoonallisuus tulee sen meikin myötä, en oikein oo oma itseni tuossa kuvassa.

Sain Jannelta ihan tosi makeen Balmainin hair couture -boksin lahjaksi, tästä suolasuihkeesta tuli luottotuote välittömästi. Tätä kosteeseen tukkaan niin saa ihan hullut surffikiharat! Eilen suihkin kuitenkin kuiviin hiuksiin, niin mun tukka oli aika iisi... Pöh.

Oltiin sovittu rehtorin kanssa maanantai rästijuttujen palautuspäiväksi niin kävin viemässä papereita koululle ja tekemässä elämäni viimeisen lukiokokeen. Sen jälkeen oli ihan uskomaton fiilis ja olin ihan hymy perseessä monta tuntia :-D.

"Koulupäivän" jälkeen lähdin porukoille nauttimaan auringosta. Poltin kyllä kädet tosi nätisti mutta punoitus laski onneksi jo samana päivänä - auringonpolttamat lakkiaispäivänä ei nappaa kauheasti.

Veerakin eli mun kakkospikkusisko oli myös Kynsilehossa! Oli ihana nähä :-)

Lotta tuli sitten hakemaan mua (lakkailemaan kynsiä) niille. Sille otettiin etukäteen kuvat kiitoskortteihin ja lähdin tekemään sille meikin ja kampauksen. Lotasta tuli tosi nättejä kuvia mutta harmi vaan mulla ei oo mitään matskua tänne! Tutut näkee sitten niistä korteista :-)

Meikki- ja hiusjuttujen jälkeen poljettiin Tinen kanssa Tuiran biitsille moikkaan Joelia ja Lassea. Tine pelas poikien kanssa footbagia ja ite räpsin vaan kuvia sekä omalla että Lassen kameralla ku en halunnu nolata itteeni...

Biitsihengailun jälkeen näin vielä Lalista. Käytiin ajeleen ja pyöriin ympyrää parkkiksilla, sellasista seteistä mulla ei oo fotoja ku en halunnu että menee vaan ratin kuvaamiseksi.. No jaa, oikeestaan en muistanu ottaa jos ihan rehellisiä ollaan!

Illalla sit kämpille, mun eka oikee kesälomapäivä oli huikee. Ja oli hulluna tekemistä koko ajan, en ollu paikallaan kovin pitkää, kerranki tämmöstä meininkiä!


Nyt keskityn olennaiseen ennen kauneusunia, MTV:ltä tulee Geordie Shore. Öitä jengille!

3.

Tauko tässä postailussa on johtunu siitä, etten oo avannutkaan konetta moneen päivään. Tai no joo, eilen lainasin siskon läppäriä mutta koulujuttuihin kerranki, ja tällä hetkellä näyttää hyvältä valmistumisen suhteen. Jee! Kelitki on suosinu sen verran että oon yrittäny ottaa vähän väriä tuolla pihalla ja mun kamerakin on huidellu ties keiden kamujen autoissa ku oon sen aina jättäny johonki. Nuohan on ilmasia?

Uutta matskuu mulla ei siis käytännössä oo, mutta syy miks palasin postaamisen pariin on tää haastehomma, eli kolmosena perheenjäsen:

Kelasin tätä kohtaa ihan hulluna ja aloitinki monta hyvää tekstii viime viikolla. Mun perhe on kauheen monimuotoinen ja muuttuva kompleksi, enkä oo koskaan aikaisemmin kauheena miettiny sitä. Nyt oon tullu siihen tulokseen, etten oo kovin perhekeskeinen tyyppi eikä meillä oo kotona kauheesti mitään perhejuttuja, yhteisillä päivällisilläki on televisio päällä. Niin, keittiössä. Jouluaterialla laitetaan se aina Tiinan eli mun siskon kanssa kiinni ja se pysyy kiinni vaan jos piilotetaan kaukosäädin. Ei olla kauheesti koskaan harrastettu yhdessä, kierrelty Suomea asuntovaunulla/-autolla tosin, mutta silloin mulla ja Tinellä on ollu aika lailla omat jutut ja porukoilla omat. Isän perhe on sit vähän enemmän sellanen tavallinen, että hengaillaan yhdessä silloin tällöin. Kemissä asuu siis mun isä, äitipuoli ja pikkuveli.

Jostain perheenjäsenestä tässä meiningissä tulee kuitenkin kertoa ja päätin ottaa kohteekseni äidin. Löysin meistä aika kivan kuvan viime tammikuiselta Helsingin reissulta ja siitä se ajatus sitte vähän niinkuin lähti etenemään.



Näytetään äidin kanssa monin tavoin aika samalta, siks toi kuva oli mun mielestä niin hieno. Ollaan tietyllä tavalla myös samanlaisia tyyppejä, kumpaankin on aika hankala tutustua, sillä molempien mielestä ihmisille hymyily on joskus haastavaa. Kumpikaan ei myöskään ole mitenkään kauhean herkkää ihmistyyppiä. Ollaan siitä huolimatta oltu aika monesti törmäyskurssilla, mun murrosikä ei ollu helppoa kenellekään ja äitiinhän sitä ängstiä tuli tietenki purettua aika paljon. Mun kotoa pois muuton jälkeen meidän välit on kuitenki parantunu, vaikkei ne ikinä oo kovin huonot ollukaan. Tai no meidän suhde on muuttunut vähän tasavertaisemmaksi ja onnistutaan silloin tällöin juttelemaan joistain asioista kuin kaksi aikuista, mikä on aika mahtavaa.

Kiitti äiti ku olit mulle tukena silloin kun erosin ja jouduin muuttamaan taas. Kiitti ku kestit niitä mun ovien paiskomisia silloin muutama vuosi sitten etkä suutu vieläkään lopullisesti vaikka lyön sulle joskus luurin korvaan. Ja kiitos kun et antanut silloin aikoinaan ottaa lävistyksiä kasvoihin, varsinkaan sitä kulmakorua. Ois se aika hirvee nyt.

2.

Eli haastemeiningin kakkospäivä tulee tälleen kätevästi päivän tauon jälkeen, suosikkitavara:



Huijasin törkeästi ja valitsin kaksi. Eli puhelin, Samsung Galaxy Ace II ja mun hieno pingviinikalenteri. Kaks tärkeintä tavaraa, ilman näitä mun Instagram ei päivittyisi ja hammaslääkärit vaipuisivat totaalisesti unholaan. Kalenteria aloin käyttää ysiluokalla, sen aikaiset kaverit varmaan muistaa mun legendaarisen hienon Ed Hardyn, jonka jokaiselta sivulta löytyy piirroksia ja hyvää inside-läppää. Se on mulla vieläki tallessa ja sitä on ihan mahtava selailla. Näihin kahteen esineeseen tiivistyy hyvin se, minkä näköisistä tavaroista/vaatteista/huonekaluista pidän; pelkistetyistä ja mustavalkoisista/mustista ja valkoisista.