JÄNNITTÄÄ VÄHÄ

Meitsi oli eilen enemmän ku mielissään siitä että mun lähtö siirty sunnuntaille. En oikee vieläkää sisäistä että oon menossa Turkkiin ilman paluulippua, siitä hetkestä ku päätin lähtee ei oo ees viikkoo. Fiilistelen vaan kaikkia kesäkamppeita mitä saan ens viikolla käyttää enkä vissiin ymmärrä etten oo menos biitsille makoileen vaan duuniin. No ei haittaa ku en oo ees löytäny mun bikinei mistää...

Tähän mun lähtöön on jengi suhtautunu melko eri tavoin, suurin osa entisistä työkavereista pitää mua ihan idioottina (mikä on ihan uskomattoman huvittavaa, uskokaa pois :D), kavereiden mielestä mulle on tarjottu tilaisuus, jota en voi jättää käyttämättä.



Tuntuu kyllä ihan uskomattoman haikeelta lähtee. Onneks täs on vielä yks viikonloppu aikaa fiilistellä Oulua ja nähä ihmisiä.

I GOT SOME NEWS FOR YOU

Ne, jotka seuraa mua Instagramissa (@sannaeveliina) on jo todennäkösesti nähny ylläolevan kuvan. Mulle tarjottiin töitä toiselta paikkakunnalta reilu viikko sitten ja tottakai jäin kelaileen sitä tarjousta. Jotenki maagisesti toi teksti hyppäs sitten kahvilassa erään lehden pääkirjoituksesta esille ja tuli sellanen fiilis että tästä on pakko ottaa kuva, sen verran inspiroivalta nimenomaan nuo muutamat rivit vaikutti.

Perjantaina kuulin, että mun ei oo pakko muuttaa välittömästi vaan voin lähtee duuniin reilun kuukauden koeajalle ja päättää sitten, että onko se homma mun juttu. Työnkuvaan kuuluis kuulemma tarjoilemista, hotelli- ja kauppatyöskentelyä. Päätöksen työn vastaanottamisesta tein siis neljä päivää sitten ja huomenna mun elämä muuttuu melkosesti. Marraskuussa tuun käymään Oulussa joko lomalla tai sitte palaan tänne ja teen erilaisia välivuosisuunnitelmia.

Katse siis kohti Turkin Alanyaa, tulkaa moikkaileen jos ootte lomalla siellä päin ;-)!

//EDIT: Lennot siirty sunnuntaihin eli vielä on muutama päivä aikaa jännittää täällä Oulussa!

ROSES ARE RED (AND YELLOW AND PINK AND WHITE AND...)

Hei,

mun päivät on kulutettu kerranki niinku niiden on pitänytki kulua - sain töitä. Harmi kyllä ehin olla duunissa reilun viikon ennen ku tulin kipeeksi eikä nyt puhuta mistään pikkuflunssasta vaan suorastaan halvaannuttavasta kuumeesta ja puhekyvyn estävästä kurkkukivusta. Good news silti, tänään alkaa oleen jo aika hyvä olo eli antibiootit tekee tehtävänsä. Ne vaan saa ikävän väsyneeksi...

Kävin tänään ekaa kertaa lie kuinka moneen päivään ihmisten ilmoilla. Keskusta kutsui, sillä pakko munkin oli nähdä ne paljon kohutut ruusut! Instagram ja Facebook täynnä kuvia kadut täyttävistä ruusuista ja mä oon vaan maannu sängyssä elämän ja kuoleman rajoilla. Tänään kuitenki ihan hyvillä fiiliksillä jo, moikkasin samalla Lalistaki kylillä. Kaisa Salmen Ruusuteoksesta lisää täällä!

Sitten niihin ruusuihin. Oulun kaupungin keskustassa on siis tuhansittain ruusuja tän viikon ajan, suurin osa tais olla Pakkahuoneenkadulla. Sinne väleihin on tehty pieniä polkuja mitä pitkin voi kävellä ja päästä sisään liikkeisiin, muuten noita on koko kadun leveydeltä. Ihan mahtavan näköstä varsinkin paikan päällä!



Saa nähä miten noi selviää viikonlopun yli, voin vaan kuvitella miltä tuolla näyttää jo perjantaiyön jälkeen.. Sunnuntaiaamuna klo 10 tuo taideteos kuitenkin puretaan ja ruusut jaetaan kaupunkilaisille. Saa nähä muistanko olla hereillä ja paikalla!

NEW START

HEJ!

Tän blogin kesäloma vois alkaa pikkuhiljaa loppuun, oma jatkuu vielä. Mun kamera on keränny viimiset kaks kuukautta pölyä, juhannusreissussa se oli messissä mutta en kaivanu sitä esiin ku pari kertaa. Jotenki ihan lepposta lähtee kämpiltä aina vaan pikkulaukun kanssa ja jättää toi kilon möhkäle kotiin. Mun postailuista on niin kauan että hädin tuskin muistan miten saan ladattuu kuvia Flickriin!

Hiljaiselon aikaisista kuulumisista sen verran että helmikuussa alkanu kesäloma tosiaan ei ota loppuakseen. Oon hakenu duunia ihan hulluna mut silti sitä ei tunnu löytyvän - toisaalta ainahan mä voisin tehdä enemmän asian eteen. Hakemuksia on vaan lennelly sinne ja tänne jo pari kuukautta...

Silti aika hyvä fiilis tästä elämästä just nyt, ootan jo syksyä ja syksyn mukana tulevia uusia kuvioita.

HYVII PÄIVII 9/10

Paljon hyvii päivii tänä kesänä. Ja muutama aika paska. Suomineito unohtanu millaset säät kesäkuussa kuuluu olla? LÄMPÖÖ, jooko!

Tää fiilis tänään.

4.

Haaste jatkuu, eli vuorossa vanha kuva:




Tällä vanhalla kuvalla haettiin varmaan sellasta oikeesti vanhaa kuvaa, mutta mulla ne kaikki on porukoilla. Harmittaa etten muista mun galtsutunnuksia koska sieltä sitä settiä löytyis vaikka muille jakaa :D On mulla tääki kuva ollu aikoinaan Galleriassa ja tykkään tosta oikeestaan vieläki. Tän foton on ottanu Katariina (?) varmaan kolme vuotta sitte porukoiden partsilla joko mun tai sen vanhalla pokkarilla. Olin aika tough guy tuolloin. Muka.

PS. Oon ihan fiiliksissä lauantaista! Nyt uskallan hehkuttaa tota mun valmistumista joka suuntaan ku kurssit on päivittyny Wilmaanki -kuten tuosta IG-sivupalkista huomaa. Maailman magein fiilis se ku näyttää jengille, että oikeesti pystyy hoitaan ajoissa ja kunnolla jonku jutun minkä on vuosia sitte alottanu. Ja ku niin moni luuli ettei meikä valmistu kolmeen vuoteen! HA!

MONDAY STUFF

Maanantai oli kerranki ihan mahtava päivä. Viikonloppuna oli ihan hulluna tekemistä, piti suorittaa kaikki rästihommat ja tottakai jätin suurimman osan sunnuntaille eli Word oli auki ainakin yhteen asti yöllä. Nyt on kaikki tehtävät kuitenki palautettu koululle ja wilmassa näkyy tällä hetkellä 74 kurssia, yhen pitäis vielä huomenna ilmestyy! Sitte voi hyvällä fiiliksellä hengähtää ja odotella lauantain bileitä.

Maanantaina kanniskelin myös kameraa mukana oikeestaan koko päivän, suunnitelmana mulla oli pitkästä aikaa päivä kuvina-postaus. Here it goes then...

Alotan samoilla meiningeillä ku viimeksikin, eli tältä näytän ku herään. Kavereiden kans puhuttu siitä, miten ei osaa tottua omaan meikittömään naamaan. Mullaki sellanen fiilis että persoonallisuus tulee sen meikin myötä, en oikein oo oma itseni tuossa kuvassa.

Sain Jannelta ihan tosi makeen Balmainin hair couture -boksin lahjaksi, tästä suolasuihkeesta tuli luottotuote välittömästi. Tätä kosteeseen tukkaan niin saa ihan hullut surffikiharat! Eilen suihkin kuitenkin kuiviin hiuksiin, niin mun tukka oli aika iisi... Pöh.

Oltiin sovittu rehtorin kanssa maanantai rästijuttujen palautuspäiväksi niin kävin viemässä papereita koululle ja tekemässä elämäni viimeisen lukiokokeen. Sen jälkeen oli ihan uskomaton fiilis ja olin ihan hymy perseessä monta tuntia :-D.

"Koulupäivän" jälkeen lähdin porukoille nauttimaan auringosta. Poltin kyllä kädet tosi nätisti mutta punoitus laski onneksi jo samana päivänä - auringonpolttamat lakkiaispäivänä ei nappaa kauheasti.

Veerakin eli mun kakkospikkusisko oli myös Kynsilehossa! Oli ihana nähä :-)

Lotta tuli sitten hakemaan mua (lakkailemaan kynsiä) niille. Sille otettiin etukäteen kuvat kiitoskortteihin ja lähdin tekemään sille meikin ja kampauksen. Lotasta tuli tosi nättejä kuvia mutta harmi vaan mulla ei oo mitään matskua tänne! Tutut näkee sitten niistä korteista :-)

Meikki- ja hiusjuttujen jälkeen poljettiin Tinen kanssa Tuiran biitsille moikkaan Joelia ja Lassea. Tine pelas poikien kanssa footbagia ja ite räpsin vaan kuvia sekä omalla että Lassen kameralla ku en halunnu nolata itteeni...

Biitsihengailun jälkeen näin vielä Lalista. Käytiin ajeleen ja pyöriin ympyrää parkkiksilla, sellasista seteistä mulla ei oo fotoja ku en halunnu että menee vaan ratin kuvaamiseksi.. No jaa, oikeestaan en muistanu ottaa jos ihan rehellisiä ollaan!

Illalla sit kämpille, mun eka oikee kesälomapäivä oli huikee. Ja oli hulluna tekemistä koko ajan, en ollu paikallaan kovin pitkää, kerranki tämmöstä meininkiä!


Nyt keskityn olennaiseen ennen kauneusunia, MTV:ltä tulee Geordie Shore. Öitä jengille!

3.

Tauko tässä postailussa on johtunu siitä, etten oo avannutkaan konetta moneen päivään. Tai no joo, eilen lainasin siskon läppäriä mutta koulujuttuihin kerranki, ja tällä hetkellä näyttää hyvältä valmistumisen suhteen. Jee! Kelitki on suosinu sen verran että oon yrittäny ottaa vähän väriä tuolla pihalla ja mun kamerakin on huidellu ties keiden kamujen autoissa ku oon sen aina jättäny johonki. Nuohan on ilmasia?

Uutta matskuu mulla ei siis käytännössä oo, mutta syy miks palasin postaamisen pariin on tää haastehomma, eli kolmosena perheenjäsen:

Kelasin tätä kohtaa ihan hulluna ja aloitinki monta hyvää tekstii viime viikolla. Mun perhe on kauheen monimuotoinen ja muuttuva kompleksi, enkä oo koskaan aikaisemmin kauheena miettiny sitä. Nyt oon tullu siihen tulokseen, etten oo kovin perhekeskeinen tyyppi eikä meillä oo kotona kauheesti mitään perhejuttuja, yhteisillä päivällisilläki on televisio päällä. Niin, keittiössä. Jouluaterialla laitetaan se aina Tiinan eli mun siskon kanssa kiinni ja se pysyy kiinni vaan jos piilotetaan kaukosäädin. Ei olla kauheesti koskaan harrastettu yhdessä, kierrelty Suomea asuntovaunulla/-autolla tosin, mutta silloin mulla ja Tinellä on ollu aika lailla omat jutut ja porukoilla omat. Isän perhe on sit vähän enemmän sellanen tavallinen, että hengaillaan yhdessä silloin tällöin. Kemissä asuu siis mun isä, äitipuoli ja pikkuveli.

Jostain perheenjäsenestä tässä meiningissä tulee kuitenkin kertoa ja päätin ottaa kohteekseni äidin. Löysin meistä aika kivan kuvan viime tammikuiselta Helsingin reissulta ja siitä se ajatus sitte vähän niinkuin lähti etenemään.



Näytetään äidin kanssa monin tavoin aika samalta, siks toi kuva oli mun mielestä niin hieno. Ollaan tietyllä tavalla myös samanlaisia tyyppejä, kumpaankin on aika hankala tutustua, sillä molempien mielestä ihmisille hymyily on joskus haastavaa. Kumpikaan ei myöskään ole mitenkään kauhean herkkää ihmistyyppiä. Ollaan siitä huolimatta oltu aika monesti törmäyskurssilla, mun murrosikä ei ollu helppoa kenellekään ja äitiinhän sitä ängstiä tuli tietenki purettua aika paljon. Mun kotoa pois muuton jälkeen meidän välit on kuitenki parantunu, vaikkei ne ikinä oo kovin huonot ollukaan. Tai no meidän suhde on muuttunut vähän tasavertaisemmaksi ja onnistutaan silloin tällöin juttelemaan joistain asioista kuin kaksi aikuista, mikä on aika mahtavaa.

Kiitti äiti ku olit mulle tukena silloin kun erosin ja jouduin muuttamaan taas. Kiitti ku kestit niitä mun ovien paiskomisia silloin muutama vuosi sitten etkä suutu vieläkään lopullisesti vaikka lyön sulle joskus luurin korvaan. Ja kiitos kun et antanut silloin aikoinaan ottaa lävistyksiä kasvoihin, varsinkaan sitä kulmakorua. Ois se aika hirvee nyt.

RED NAILS

Aurinko paistaa ja mulla on tavallaan aika hyvä fiilis. Ärsyttää silti ihan jumalattomasti oma saamattomuus, kouluhommat pahasti vielä kesken ja yo-juhlat lähestyy. Mä en oikein tiedä, että minkä piikkiin tän nyt laittais - aikaa on ja saan itseni aamullakin ihmisten aikoihin hereille eli unirytmikin on kuosissa. Silti tulee kirjastoa mielummin hengailtua kavereiden kanssa kevättä fiilistellen.

Nyt on kuitenkin tosi energinen olo ja tän kaiken voisin laittaa tähän kämpän siivoamiseen. Tylsyyspäissäni viikonloppuna aloitin, mutten jaksanut siivota loppuun. Onhan 28 neliömetriä aika paljon, seliseli.



Kevättä rinnassa kun musta kynsilakka on vaihtunu punaiseen!