JÄNNITTÄÄ VÄHÄ

Meitsi oli eilen enemmän ku mielissään siitä että mun lähtö siirty sunnuntaille. En oikee vieläkää sisäistä että oon menossa Turkkiin ilman paluulippua, siitä hetkestä ku päätin lähtee ei oo ees viikkoo. Fiilistelen vaan kaikkia kesäkamppeita mitä saan ens viikolla käyttää enkä vissiin ymmärrä etten oo menos biitsille makoileen vaan duuniin. No ei haittaa ku en oo ees löytäny mun bikinei mistää...

Tähän mun lähtöön on jengi suhtautunu melko eri tavoin, suurin osa entisistä työkavereista pitää mua ihan idioottina (mikä on ihan uskomattoman huvittavaa, uskokaa pois :D), kavereiden mielestä mulle on tarjottu tilaisuus, jota en voi jättää käyttämättä.



Tuntuu kyllä ihan uskomattoman haikeelta lähtee. Onneks täs on vielä yks viikonloppu aikaa fiilistellä Oulua ja nähä ihmisiä.

ROBERT'S COFFEE

Heihei mitä kuuluu

Mulle kuuluu hyvää. Helvetisti hommia vielä edessä mutta oon jotain oleellista saanut aikaiseksikin - eli sain haettua jatko-opiskelupaikkaa! Välivuosi mulla on edessä mitä suurimmalla todennäköisyydellä, mutta sen jälkeen pakkaan taas muuttolaatikoita jos hyvin käy. Laitoin hakupaperit Turun ammattikorkeakouluun ja haaveissa siintää joko valokuvaajan, muotoilijan tai medianomin ammatti. Ennakkotehtävät julkaistiin tänään haun loputtua eikä niille ole kovinkaan paljon aikaa, tehtävät tulee palauttaa kuluvan kuun lopussa. Kuten myös lukioon liittyvät rästihommat eli tekemistä riittää! Wish me luck.

Viime viikolla mulle vielä aiheutti harmaita hiuksia tuo kouluihin hakemisen hankaluus ja nähtiin mun kamun Hanskin kanssa tarkoituksena tsempata toinen toista ennakkotehtäviin ja hakuvalintoihin liittyvissä ongelmissa. Juoruiluksi meni.



Tuosta ylläolevasta kuvasta ei ehkä huomaa että oon kehittänyt itselleni uuden harrastuksen ja käynyt ahkerasti solariumissa! Hyöty näyttäis olevan plusmiinus nolla... On mulla oikeesti rusketusrajat! Katotaan ens viikon jälkeen millaiset, varattiin nimittäin Lotan kanssa reissu lämpimään ;)

TIISTAIPÄIVÄ KUVINA

10:57

Heräsin tasan kolme minuuttia ennen kun kello soi. Mulla on tapana laittaa vapaapäivinäkin kello soimaan ettei koko päivä valu hukkaan. 11 on hyvä aika herätä. Mun kiireettömät aamut alkaa aina puhelimen tsekkailulla eli ensin IG ja sitten Facebook ja mahdolliset Whatsappit ym. Oon koukussa noihin sovelluksiin ja selaan IG:n läpi jos vaikka satun heräämään keskellä yötä. Noloa.

11:41
Saan vihdoin itseni ylös ja meen peilin eteen tsekkaileen meikitöntä naamaa. Ei hyvältä näytä ja otin ton kuvanki silleen että oli pakko peittää puolet kasvoista eli musta ei ihan olis ollut siihen Naked Truthiin, vaikka joskus on pakko lähteä kouluun ilman meikkiä jos ei oo vaan ollu aikaa aamulla.



Eilen aamulla mulla ei kuitenkaan ollut kiire minnekään eli suihku siirtyi ja sen sijaan tein aamupalaa ja katselin paskaa MTV:ltä.



13:15
Mun kiireetön aamu muuttui äkkiä kiireelliseksi kun äiti ilmoitti tulevansa hakemaan. Olin sopinut sen kanssa jo aiemmin että tiistaina mennään käymään parissa huonekalukaupassa ja alkuperäinen aikataulu aikaistui tunnilla. Mun tapauksessa se on katastrofi, vaikka oon yrittänytkin viime aikoina opetella vähän nopeammaksi ja aikaansaavammaksi ihmiseksi. Eli vauhdilla suihkuun.

13:22
Tuun suihkusta ja alan hirveellä kiireellä kuivaamaan hiukset ja laittamaan naamaa kuosiin.

13:47
Oon aika helvetin nopea ja tältä näytän jonkin aikaa myöhemmin.



Tsekkaan mun pakkasmittaria hetki ennen ulos juoksemista ja hyvä että tsekkasin - siis mitä ihmettä, onko tuolla kevät? Eli untuvatakki jäi henkariin roikkumaan, kerrankin.



14:44
Käytiin Jyskissä ostamassa mulle vaaterekki ja sieltä suunnattiin mumelle, joka halusi tulla meidän kanssa ostamaan keittiönpöytää.



16:15
Tulin kämpille ja mua odotti lohduton pimeys. Tää asunto ei oo muutenkaan mikään kaikista valoisin, eikä tämä typerä vuodenaika auta asiaa mitenkään.



Huonekaluliikkeistä mulle tarttui vaaterekin lisäksi mukaan pari jakkaraa ja ostin myös keittiönpöydän, joka tilattiin. Lauantaista eteenpäin mun asunnon on siis tarkoitus näyttää makuuhuoneen sijaan ihan oikealta yksiöltä ja päiväkahvit voi juoda sängyn sijaan pöydän ääressä! Can't wait.



16:45
Lotta soittaa ja kertoo olevansa matkalla keskustasta mun luo. Tarkoituksena meillä oli kirjoittaa yks kouluhomma loppuun, mitä ollaan työstetty varmaan seitsemänä eri kertana ku ollaan nähty ja eilen saatiin vihdoin tehtyä!



Lotta on melkein yhtä koukussa puhelimeensa kuin minä omaani.



20:53
Mulla teki ihan hirveenä mieli irtokarkkia, joten lähdettiin iltakävelylle ja suunnattiin se kohti Makuunia tuohon muutaman sadan metrin päähän. Oon valittanu tästä mun nykyisestä sijainnista aika paljon, mutta tajunnut viime päivinä että Tuirasta löytyy kaikki mitä tarvitsee - Subway alakerrassa, ainakin neljä pizzeriaa näköyhteyden päässä, Lidl vieressä, S-markettiin ja Makuuniin muutama sata metriä ja Apteekkiin ehkä 50 metrin matka. Ja keskustaan pääsee bussilla parissa minuutissa, kävellen menee ehkä kymmenen, sillä matkaa on 1,4km.



Tulomatkalla poikettiin Teboililla.



21:27
Tultiin takaisin tänne. Katottiin Holmes NYC:tä (en tykkää) ja luettiin blogeja (ruudussa tämä, joka on yks mun lemppareista!)



Tämän jälkeen kamerasta alkoi loppua akku, joten unohdin koko kuvien ottamisen. Loppuillasta pari kaveria tuli kylään ja toi mulle iltapalaa eli euron juuston :D Lotta lähti ja minä lähin käymään ajelemassa poikien kanssa, takaisin kämpillä olin joskus lähempänä puoli kolmea.

2:28
Väsytti niin paljon että hyvä kun jaksoin meikit pestä. Flunssa vaivasi illasta entistä enemmän, joten nukkumaan oli ihan mahtava päästä. Sänky kutsui ja kellon laitoin soimaan klo 11 seuraavalle aamulle.



Oon niin klisee, että mulla on paita seinällä koristeena. Sorit, mutta eikö oo  kiva paita? Yks mun Helsingin ostoksista, joista voisin vääntää postausta, anyone interested? Okei no teen vaikkei oliskaan haha.

Heittäkää kommenttia! Mitä tykkäilette tän tyyppisistä postauksista?

FIILIKSIÄ

Tänää oli ihan sairaan hyvä päivä. Ehin kouluun ajoissa ja vielä ihan ihmisen näkösenäki ja pääsin koulusta jo ennen puolta päivää pois. Aurinko paisto ja pakkasta oli suht vähän ja sain ihan tosi radikaalin idean - lähin ulos! Talvella mun motivaatio poistua sisätiloista vapaaehtoisesti on kirjaimellisesti pakkasen puolella (hehheh), mutta tänään oli liian hyvät kelit hukattavaksi. Houkuttelin Katariinan pois kotiluolastaan ja tehtiin pieni kierros auringonpaisteessa ja ihan suunnitelmallisesti kummallakin oli kamerat messissä :--)



Kuvien leveydet kusee lievästi, sillä osa kuvista on otettu mun Sonylla ja loput Katariinan Canonilla... En edes oo varma miten niitä lähtis korjaileen niin jätän noin :-D

Tästä asunnosta saa vielä odottaa postausta, sillä haluun kuvailla tätä vasta kun saan tänne jonkinlaisen pöydän. Tuoleja multa löytyy jo vaikka muille jakaa ja mun pöytänä on lasinen sohvapöytä, mutta hakusessa on pyöreä, valkoinen nelijalkainen keittiönpöytä ja mahdollisista yksilöistä saa vinkkailla! Sain Katariinan ihanalta äidiltä itselleni kaksi vanhaa pinnatuolia ja olis mahtavaa löytää tuoleihin mätsäävä vanha pöytä. Niin, kulunut maali ja kolhut on vaan plussaa.



Pikkuhiljaa tää mun yksiö alkaa kaikesta huolimatta tuntumaan kodilta. En enää pakene koulun jälkeen kaupungille tai soittele puolipaniikin vallassa kavereita seuraksi ja purkamaan laatikoita - aluksi en viihtynyt täällä ollenkaan, mutta nyt tulen ihan mielelläni kämpille muutenkin kuin nukkumaan.



Kaikesta koulustressistä ja muistakin sotkuista huolimatta mulla on hyvä fiilis just nyt, just tänään.

ALANYA PT II

...jatkuu!

Mitään älyttömiä rantakelejä Turkissa ei ollut, eli joka päivälle piti keksiä jonkinlaista tekemistä. Aika monta päivää ja iltaa meni ihan vaan kaupungilla hengaillessa, yhtenä päivänä tosin tehtiin reissu Sideen ja toisena päivänä vuoristoon. Kaupungilla pyörittiin päivisin vaatekaupoissa ja paikallisten markkinoilla, illalla sitten baareissa ja ravintoloissa - sataman yökerhot oli auki vasta uudenvuodenaattona.

Tine osti myös eläintenruokaa ja ruokki kaikki tielle sattuneet kulkijat... Toisinsanoen monet kissat ja koirat sai rapsutuksilla helpotusta kirppuihin ja kuivaruualla helpotusta nälkään. Syötettiin niille joulukinkun jämätki. Kelpas!



Vuorille me lähdettiin yksi aamu jo ennen yhdeksää. Haettiin meidän turkkilainen tuttu kotoaan ja ahtauduttiin autoon, tarkoituksena löytää jonkinlainen paikallisten ravintola missä nauttia aamupalaa perinteiseen paikalliseen tapaan ja löydettiinkin sellainen - ruoka oli ihan sairaan hyvää, en ees kaivannu pekonia :--D! Pöytään kannettiin usean teekannullisen lisäksi kahdeksaa eri marmeladia, perunalla ja yrteillä täytettyä kiviuunissa vastaleivottua leipää, kotitekoista voita, tuoreita vihanneksia, kahdenlaisia oliiveja, paistettua kananmunaa ja oliiviöljyssä lillunutta avokadoa. En oo oikein täällä Suomessa tajunnut tuota avokadohypetystä koska mun mielestä se hedelmä ei maistu oikein millekään (no ei se täällä maistukaan), mutta Turkissa se oli ihan loistavaa nimittäin ne avokadot poimittiin juuri ennen kuin alettiin syömään. Ihan uskomattoman hyviä.



Siitä varsinaisesta aamupalasta mulla ei oo yhtään hyvää kuvaa, lähinnä sellasia missä joku mulkoilee mua suu täynnä. Nuo hedelmäkuvat on sen ravintolantapaisen omasta puutarhasta :--).

Tuosta jatkettin Sapadere Canyoniin jonnekin minne lie. Vuoristossa sijaitsi sekin ja sinne ajettiin aika kauan - kauan meillä kesti varmaan sen vuoksi että mentiin pieniä serpentiiniteitä moottoritien sijaan mutta saatiin ainakin nähdä tavallisia turkkilaisia kyliä. Kuvia olisi tehnyt mieli räpsiä melkein jokaisesta huivipäisestä mummelista ja pienistä maatiloista ja vuohilaumoista mutta mun toiveita pysähtyä ei oikein kuuneltu, oltais muuten varmaan vieläkin tien päällä.



Nyt näitä kuvia tuli miljoona ja tekstiäkin ihan kiitettävästi, joten ois tosi kiva jos joku ystävällinen sielu heittäis kommenttia! Näiden hetkien lisäksi mun reissuun sisältyi lasitolkulla hyvää punaviiniä, tolkuttoman monta mahtavaa lihapataa, muutamat henkoset vesipiipusta, upein kylpyläkokemus Dalmatasista ja aivan hullut bileet uudelta vuodelta. Tsekkailkaa mun IG, siellä on näitä kuvia kanssa! @sannaeveliina