Lähettiin tänään Kemistä vähän tavallista haikeammissa fiiliksissä. Tine on lähössä oikeestaan tasan kahden viikon päästä kolmen kuukauden vaihtoon Belgiaan ja vaikka tuo 3 kk ei varsinaisesti mikään elämän mittainen aika olekaan, tuntuu musta siltä, että multa amputoitaisiin raaja kun Tine lähtee. Kauhulla odotan lentokenttäjäähyväisiä.
Siirsin melkoisen läjän kuvia koneelle hetki sitten ja tuo ylläoleva oli niiden joukossa. Jotenki tykkään tuosta ihan tosipaljon, mun ajoittain perfektionistista luonnetta ei oikeestaan häiritse edes toi järjetön epätarkkuus ja ylivalottuneisuus, eikä tää kaipaa ees kummempaa muokkaamista, tärkein tossa on tuo tunne ja samantapaiset vinot hymyt. Tätä fotoa edelsi muutama tarkoin harkittu ja aseteltu asukuva meijän Tintistä mutta sitten jotain tapahtui ja me palattiin teinipeilin ihanaan aikaan! It happens.
Onneks oot täällä vielä kaks viikkoo!
