ROBERT'S COFFEE

Heihei mitä kuuluu

Mulle kuuluu hyvää. Helvetisti hommia vielä edessä mutta oon jotain oleellista saanut aikaiseksikin - eli sain haettua jatko-opiskelupaikkaa! Välivuosi mulla on edessä mitä suurimmalla todennäköisyydellä, mutta sen jälkeen pakkaan taas muuttolaatikoita jos hyvin käy. Laitoin hakupaperit Turun ammattikorkeakouluun ja haaveissa siintää joko valokuvaajan, muotoilijan tai medianomin ammatti. Ennakkotehtävät julkaistiin tänään haun loputtua eikä niille ole kovinkaan paljon aikaa, tehtävät tulee palauttaa kuluvan kuun lopussa. Kuten myös lukioon liittyvät rästihommat eli tekemistä riittää! Wish me luck.

Viime viikolla mulle vielä aiheutti harmaita hiuksia tuo kouluihin hakemisen hankaluus ja nähtiin mun kamun Hanskin kanssa tarkoituksena tsempata toinen toista ennakkotehtäviin ja hakuvalintoihin liittyvissä ongelmissa. Juoruiluksi meni.



Tuosta ylläolevasta kuvasta ei ehkä huomaa että oon kehittänyt itselleni uuden harrastuksen ja käynyt ahkerasti solariumissa! Hyöty näyttäis olevan plusmiinus nolla... On mulla oikeesti rusketusrajat! Katotaan ens viikon jälkeen millaiset, varattiin nimittäin Lotan kanssa reissu lämpimään ;)

MEIKKIJUTTUJA

Pari postausta sitten menin sanomaan että musta ei olis ollut siihen Naked Truth-juttuun, mutta eilen jotain tapahtui ja päätin huvikseni tehdä postausta mun tavallisesta arkimeikistä. Meikkipostaus (vaikka tää ei oo kovin laaja) olis kuitenki ihan typerä ilman meikittömiä kasvoja, joten pakkohan mun sellainenkin oli räpsäistä. Hyvässä valossa, ikkunan edessä. Tätä kuvaa on tosin muokattu (kontrastit ja vähän sävyjä) eli en ole osallistumassa tällä tuohon meikittömyyshaasteeseen :-)

Tältä mä kuitenkin näytän, freesinä suoraan suihkusta, kasvoilla vaan kosteusvoide.



Mun iho on ihan OK kunnossa jopa näin talvella, kesällä sille ei tarvi oikeestaan tehdä mitään. Mulla on tosi harvoin epäpuhtauksia, noissa kuvissa näkyy leuassa jälki mun taistelusta mustapäätä vastaan :-D Toi nenänpäässä oleva täplä on luomi, ikävä kyllä. Ei ois Luoja voinu parempaan paikkaan laittaa ku keskelle nenää et kiitti vaan.

Ainut asia mikä mua oikeestaan mun kasvoissa risoo on toi kalpeus (näytän kummitukselta ilman meikkiä ja ku kuitenki viihdyn mustissa ja tummissa vaatteissa) ja sitte noi mustat silmänaluset. Varsinki lapsena ne oli tosi tummat ja  lapsuuden kotivideoissa näytän tosi narkilta.




Yllä olevissa kuvissa näkyy se mun can'tlivewithout-setti. Eli aika lailla vasemmalta oikeelle ikivanha puuterisivellin, ripsentaivuttimet, Rimmelin Stay Matte-kivipuuteri, joku eyeliner, Max Factorin ripsari, Lumenen valokynä, kulmakynä Turkista (ehdoton!), suht nude huultenrajauskynä ja Max Factorin Pan Stik. Mua hävettää, että tuossa listassa on noin monta eläinkokeita tukevan firman tuotetta ja vielä enemmän mua hävettää myöntää, että eläinkokeiden tekeminen/tekemättömyys ei vaikuta mun kosmetiikan ostopäätökseen vaikka kuinka haluaisin, että se vaikuttaisi. Pyydän anteeksi.

Pointtina tässä postauksessa ei kuitenkaan ole maailmanparannus vaan ihan vaan mun pinnallinen halu näyttää nätiltä, eli eteenpäin. Pan Stik on ehkä maailmanhistorian loistavin tuote, se on todella peittävää meikkivoidetta, jota itse käytän enemmän peitepuikon tavoin ja oikeastaan vain punoittaviin nenänpieliin ja mustiin silmänalusiin. Stay Matte on pysynyt messissä 13-vuotiaasta asti (reilun kutosen puuteriksi blokkaa kiiltoa tosi hyvin) ja kulmakynän käyttö on mulle myös ihan todella tärkeetä, oon hirvee kulmafriikki. Nypin mun kulmia pakonomaisesti, koska mun mielestä ne vaikuttaa kasvojen ilmeeseen todella paljon. Mun on tosi vaikeeta lähtee minnekään jos kulmat ei oo kuosissa, silmämeikki ei oo niin ehdottoman tärkeää, vaikka koenkin, että mun silmät ei näy minnekään ilman eyelineriä ja ripsarikerrosta.

Toisinaan mun arkimeikkiin kuuluu luomiväriä mutta yleensä niiden kanssa jaksan värkätä vaan viikonloppuisin - omasta mielestä mulle sopii noi pelkät eyelinerit tosi hyvin. Saa olla eri mieltä ;-). Perusmeikin tekoon multa menee 10-15min mut aika harvoin noinkaan kauaa, aika rutiinilla menee!

Valmiista lopputuloksesta fotoja.



Huuliin laitan yleensä vaan rasvaa, mutta joskus mielenhäiriössä sellasta klassista punasta punaa tai sitten pinkkiä. Poskipunaa käyttäisin mut en tiedä missä pirussa se on, pitää varmaan ostaa uus.

Tein tätä postii silmät ristissä eli nyt nukkuun, takana melko pitkä ja tapahtumarikas vuorokausi. Ihanaa päästä omaan sänkyyn, jes ♥

FIILIKSIÄ

Tänää oli ihan sairaan hyvä päivä. Ehin kouluun ajoissa ja vielä ihan ihmisen näkösenäki ja pääsin koulusta jo ennen puolta päivää pois. Aurinko paisto ja pakkasta oli suht vähän ja sain ihan tosi radikaalin idean - lähin ulos! Talvella mun motivaatio poistua sisätiloista vapaaehtoisesti on kirjaimellisesti pakkasen puolella (hehheh), mutta tänään oli liian hyvät kelit hukattavaksi. Houkuttelin Katariinan pois kotiluolastaan ja tehtiin pieni kierros auringonpaisteessa ja ihan suunnitelmallisesti kummallakin oli kamerat messissä :--)



Kuvien leveydet kusee lievästi, sillä osa kuvista on otettu mun Sonylla ja loput Katariinan Canonilla... En edes oo varma miten niitä lähtis korjaileen niin jätän noin :-D

Tästä asunnosta saa vielä odottaa postausta, sillä haluun kuvailla tätä vasta kun saan tänne jonkinlaisen pöydän. Tuoleja multa löytyy jo vaikka muille jakaa ja mun pöytänä on lasinen sohvapöytä, mutta hakusessa on pyöreä, valkoinen nelijalkainen keittiönpöytä ja mahdollisista yksilöistä saa vinkkailla! Sain Katariinan ihanalta äidiltä itselleni kaksi vanhaa pinnatuolia ja olis mahtavaa löytää tuoleihin mätsäävä vanha pöytä. Niin, kulunut maali ja kolhut on vaan plussaa.



Pikkuhiljaa tää mun yksiö alkaa kaikesta huolimatta tuntumaan kodilta. En enää pakene koulun jälkeen kaupungille tai soittele puolipaniikin vallassa kavereita seuraksi ja purkamaan laatikoita - aluksi en viihtynyt täällä ollenkaan, mutta nyt tulen ihan mielelläni kämpille muutenkin kuin nukkumaan.



Kaikesta koulustressistä ja muistakin sotkuista huolimatta mulla on hyvä fiilis just nyt, just tänään.

ALANYA PT II

...jatkuu!

Mitään älyttömiä rantakelejä Turkissa ei ollut, eli joka päivälle piti keksiä jonkinlaista tekemistä. Aika monta päivää ja iltaa meni ihan vaan kaupungilla hengaillessa, yhtenä päivänä tosin tehtiin reissu Sideen ja toisena päivänä vuoristoon. Kaupungilla pyörittiin päivisin vaatekaupoissa ja paikallisten markkinoilla, illalla sitten baareissa ja ravintoloissa - sataman yökerhot oli auki vasta uudenvuodenaattona.

Tine osti myös eläintenruokaa ja ruokki kaikki tielle sattuneet kulkijat... Toisinsanoen monet kissat ja koirat sai rapsutuksilla helpotusta kirppuihin ja kuivaruualla helpotusta nälkään. Syötettiin niille joulukinkun jämätki. Kelpas!



Vuorille me lähdettiin yksi aamu jo ennen yhdeksää. Haettiin meidän turkkilainen tuttu kotoaan ja ahtauduttiin autoon, tarkoituksena löytää jonkinlainen paikallisten ravintola missä nauttia aamupalaa perinteiseen paikalliseen tapaan ja löydettiinkin sellainen - ruoka oli ihan sairaan hyvää, en ees kaivannu pekonia :--D! Pöytään kannettiin usean teekannullisen lisäksi kahdeksaa eri marmeladia, perunalla ja yrteillä täytettyä kiviuunissa vastaleivottua leipää, kotitekoista voita, tuoreita vihanneksia, kahdenlaisia oliiveja, paistettua kananmunaa ja oliiviöljyssä lillunutta avokadoa. En oo oikein täällä Suomessa tajunnut tuota avokadohypetystä koska mun mielestä se hedelmä ei maistu oikein millekään (no ei se täällä maistukaan), mutta Turkissa se oli ihan loistavaa nimittäin ne avokadot poimittiin juuri ennen kuin alettiin syömään. Ihan uskomattoman hyviä.



Siitä varsinaisesta aamupalasta mulla ei oo yhtään hyvää kuvaa, lähinnä sellasia missä joku mulkoilee mua suu täynnä. Nuo hedelmäkuvat on sen ravintolantapaisen omasta puutarhasta :--).

Tuosta jatkettin Sapadere Canyoniin jonnekin minne lie. Vuoristossa sijaitsi sekin ja sinne ajettiin aika kauan - kauan meillä kesti varmaan sen vuoksi että mentiin pieniä serpentiiniteitä moottoritien sijaan mutta saatiin ainakin nähdä tavallisia turkkilaisia kyliä. Kuvia olisi tehnyt mieli räpsiä melkein jokaisesta huivipäisestä mummelista ja pienistä maatiloista ja vuohilaumoista mutta mun toiveita pysähtyä ei oikein kuuneltu, oltais muuten varmaan vieläkin tien päällä.



Nyt näitä kuvia tuli miljoona ja tekstiäkin ihan kiitettävästi, joten ois tosi kiva jos joku ystävällinen sielu heittäis kommenttia! Näiden hetkien lisäksi mun reissuun sisältyi lasitolkulla hyvää punaviiniä, tolkuttoman monta mahtavaa lihapataa, muutamat henkoset vesipiipusta, upein kylpyläkokemus Dalmatasista ja aivan hullut bileet uudelta vuodelta. Tsekkailkaa mun IG, siellä on näitä kuvia kanssa! @sannaeveliina

THE JACKET MADE ME SAY "I DO"

Pariisin säät helli meitä siinä mielessä, että vettä ei satanut kuin vasta viimeisenä päivänä. Ilma oli kuitenkin todella kylmä, ainakin niiden (minun) mielestä, jotka oli lähteny liikkeelle nahkatakilla. Pilkkihaalarit olis ollu huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto.

Mutta ei hätää! Löydettiin tyttöjen kanssa yksi suht edullinen vaatekauppa kun yritettiin seikkailla metrolla ihan toiseen kauppaan. Kyseisessä kaupassa ostajaansa odotti ihana, musta, kylpyhuoneen mattoa muistuttava takki, jota fiilistelin kovasti. Takki jäi kuitenkin ostamatta ja ostin yhden tekonahkaisen peplum-topin (you'll see...) ja jatkettiin matkaa. Parin tunnin päästä Zarassa haahuilessani tuli kuitenkin mieletön halu lunastaa se unelmien takki kotiin ja raahasin Tiinan mukanani kauppaan. Hyvä että raahasin, sillä oma pankkikortti kieltäytyi yhteistyöstä joten jouduin lainaamaan rahaa. Problem solved and the jacket was mine!

Eli materiaali on muuten tuommoista söpöä pehmeää pörröä, mutta tekonahkahihat onkin nyt se juttu! Ja tää oli täydellinen siellä Pariisin luotaantyöntävässä säässä ja toivottavasti myös tämänhetkisessä Suomen kelissä, niin kauan kun pakkaset pysyy matalina. Otettiin nuo asukuvantapaiset myös siellä Rodin-museossa, btw.

I go back to black.

LOVE FOREVER, LOVE IS FREE

Aloin tänä aamuna iha mielissää tekee päivä kuvina-postausta mutta en sitte muistanu oikeestaan puolen päivän jälkeen tätä loistavaa postausideaa (jonka Lotta ystäväni antoi) ollenkaan joten se juttu kusi. Kävin kuitenkin kahvittelemassa ja hengailemassa keskustassa ja otin kerrankin kameran mukaan, hyvä minä! Otin sitte itsestäkin muutaman tosi hienon kuvan, enjoy.






Ostin tuon villakangastakin 12-vuotiaana vuonna 2006. Takin alkuperä ruotsalainen laatumerkki H&M ja hintaa oli huimat 35e eikä tuo oo mennyt miksikään! Yks nappi vaan lähteny eikä oo ees nukkaantunu. En ymmärrä miten se on pysyny noin kuoseissa kun oon kuitenkin sitä kuus talvea enemmän tai vähemmän käyttäny. Huivi on uusi ja ihana ja muhkea, kiitos äiti <3




Ylläolevia korviksia kutsutaan nimellä mielenhäiriö. Ne jotka tuntee mut niin tietää, etten tykkää neonväreistä ja vielä vähemmän pinkistä neonväristä enkä käsitä miksi ostin nuo! (Okei ehkä 2 euron hinta vaikutti ostopäätökseen..) Aattelin kuitenki että noi sopii ihan kivasti vaaleisiin hiuksiin?

Sitte vielä meikä ja vanha klassikko, vessan peili:



Puss och kram

OPERAATIO: KANARIALINTU

Hei, olen Sanna ja minulla on ongelma: hiukset.

Värjäsin tukan blondiksi jo vosia sitten, silloin kun mun hiukset oli pituudeltaan about 1,5cm. Ensimmäisellä värjäyskerralla hiuksista tuli iloisen keltaiset ja vuodesta 2009 asti oonkin sitten taistellut esiin pyrkivää punapigmenttiä vastaan, joka tekee mun hiuksista edelleen iloisen keltaiset/lämpimän väriset. Toisinaan taloudellinen tilanne pakottaa mut kulkemaan kanarialintuna ympäri kyliä mutta tällä viikolla sain kävellä suoraan Stockmannin hiusosastolle ja tarttua pariin juttuun, jotka toivottavasti helpottaa mun tilannetta:

Eli KC:n hopeanaamio ja samaisen merkin Four Reasons-sarjasta hopeasuihke. Oon käyttänyt tuon naamion kerran päässä ja voin siinä mielessä suositella, että hiuksista tuli mukavan pehmoiset ja väri taittui jonkin verran lämpimästä kylmään! Tuota mistiä oon suihkutellut omasta mielestä ainakin aivan hurjana ja sekin taittaa väriä ihan mukavasti, musta vaan tuntuu että mun hiukset vaatii useamman naamion ja suihkuttelukerran ennen kuin nää on taas tutun hopeaiset.. Eli before-after -fotoja en meinannut tähän postiin laittaa mutta jotain before-käsitystä saa tuosta ensimmäisestä kuvasta :--)

Ja niin hei, päätin nyt edistyä ja alkaa lataamaan noita kuvia tänne vähän suuremmassa koossa ja Flickrin kautta. Ja onnistuin jopa saamaan noista ne tyhmät bloggerin asettamat reunat pois! Vähästäpä mulle tuli hyvä mieli. Nyt lähden kotikotiin hengailemaan maman kanssa, syömään hyvää ruokaa, saunomaan ja illasta ehkä kaupungille, let's see...